Koirapotkuttelu


Kickbike-koirapotkuttelu





Kickbike-potkulaudasta eli "kikkarista" on viime vuosina tullut todellinen hitti koiranulkoiluttajien, 
sekä vetoharrastajien keskuuteen ja välineeseen on hurahtanut myös moni  vannoutunut" koirafillaristikin"...  
Etuja polkupyörään verrattuna voisi ajatella muun muassa potkulaudan turvallisuutta,
koska mahdollisen haaverin sattuessa matka maan kamaraan on huomattavasti lyhyempi kuin fillarin satulasta. 
Moni sellainenkin joka ei fillarin kanssa ole uskaltautunut koiraa ulkoiluttamaan 
ei koe asian suhteen mitään ongelmia Kickbiken kanssa.
Toinen etu voisi olla se, että potkulaudan kanssa liikkuessa  saa myös ulkoiluttaja itse kunnon liikuntaa, 
kun taas fillarin kanssa meno ei useimmiten polkijaa hirveästi rasita..
Hyvänä lisäetuna on tietysti Kickbiken huoltovapaus, koska riittää, että silloin tällöin tarkastaa renkaan paineet 
ja hiukan tutkailee jarrupalojen kulumista jos kovin jarruttelee.
Vaihteistokin on helppohoitoinen, koska se löytyy tässä vehkeessä potkijan pakaroista 
ja "vaihteiston" huolto ja vahvistaminen hoituukin samalla kun potkii...

Kickbike-malleja on tätä nykyä joka lähtöön, mutta koirakäyttöön järkevin valinta on ilman muuta tukeva ja pehmeästi kulkeva Cross Max
Muutama lisävaruste on kuitenkin syytä  laitteeseen heti asentaa, jotta homma on alusta asti mahdollisimman helppoa ja turvallista!
Tärkein varuste kikkariin on ilman muuta
koiranjuoksutus-adapteri, joka kontrolloi vetonarua, estää sen sotkeutumasta renkaaseen,
sekä vaimentaa äkkinykäyksiä. 

Adapterin voi mallista riippuen kääntää myös sivusuuntaan, jolloin sillä onnistuu yhdessä lyhyen ns. ravinarun kanssa
näppärästi myös koiran juoksuttaminen sivulla kuten Springerilläkin.
Koiravetoadapteri  toimii yhtälailla tietenkin perinteisessäkin polkupyörässä ja on hyvä lisävaruste myös siihen.
Talvikäyttössä on syytä laittaa nastarengas ainakin eteen, koska etupyörä on yleeensä se joka ensimmäisenä lähtee karkaamaan alta!
Kuminen astinlaudan suoja on toinen talvinen lisävaruste, joka mahdollistaa joka kelillä pysymisen astinlaudan päällä eikä kerää astimeen lunta!

Valjakkopuolen kilpailutoiminnassa kikkarilla kisaillaan yhden- tai kahden koiran kärryluokassa (DS1, DS2).
Kaikilla koirilla jotka ovat sirutettu ja rokotettu pääsee kilpailuihin mukaan.
Kilpailumatkat ovat pääsääntöisesti  3-5km.
Haasteita lajissa riittää aina MM-kisoihin asti!


Kickspark-koirakelkkailu



Koirakelkkailu on talvisista harrastusmuodoista tuoreimpia, mutta on saavuttanut hetkessä erittäin suurta suosiota 
koiraihmisten keskuudessa. Syyt suureen suosioon ovat kuitenkin selvät.  
Koirakelkkailu on nimittäin ainoa talvinen vetoharrastus yhden koiran omistajille jos kokee hiihdon liian haastavana 
joko tekniikan tai välinehuollon osalta.
Kelkalla sen sijaan pääsee lähes jokainen etenemään täysin vaivattomasti ja välineet, sekä välinehuolto ovat  yksinkertaisia.
Moni  kilpailuhenkinen sekarotuisen omistaja on löytänyt myös kelkkailusta oivan talviharrastuksen, 
koska kelkkakisoihin ovat kaikenkarvaiset koirat tervetulleita.
Toki vedätyksen lisäksi kelkka soveltuu mainiosti myös koiran perus-ulkoilutukseen!


Valjakkourheiluliiton perusohjeistuksia kilpailutoimintaan haluaville.


 -Yhden koiran (SP1) sprinttiluokka jaetaan yleiseen sarjaan (kilpailija vähintään 16vuotta) nuorten luokkaan, (14-16vuotta)  

  sekä juniorisarjaan, (10-13vuotta) joissa miehet ja naiset kilpailevat samassa sarjassa.

-Luokka on avoin kaikille koirille.

-Yleisessä sarjassa suositeltava uran pituus 3-6km. Junioreissa enintään 3km. Lopullisen uran pituuden päättää kilpailun järjestäjä.

-Välineenä on käytettävä jarrulla, sekä muovisin ns. liuku,- tai hankijalaksin varusteltua metallirunkoista potkukelkkaa.
 Jarruksi suositellaan erityisesti Kicksparkkiin suunniteltua jarrua kuten Kainpon tuplajarru.

-Perinteiset puiset potkukelkat ovat kiellettyjä, niiden huonomman hallittavuuden takia.

Paras ja järkevin valinta kelkaksi on ehdottomasti alumiinirunkoinen Kickspark Max.
Se on keveydessään ja tukevuudessaan aivan omaa luokkaa kilpailijoihin verrattuna.

-Vetonaru kiinnitettävä potkijan puoleisessa päässä kelkkaan.
Paras kiinnitystapa on käyttää haarautuvaa narua joka kiinnitetään kelkan molempiin etukulmiin.
 Lisäksi naru kannattaa laittaa vielä kulkemaan koiranjuoksutusadapterin jousen kautta, koska adapteri kannattelee vetonarua
 jos se jostain syystä löystyy ja estää sen menemästä niin helposti jalasten alle.
Adapterin jousi myös hiukan vaimentaa äkkinäisiä sivuttais liikkeitä.

-Suositeltava vetonarun pituus venytettynä vähintään 2,5m ja enintään 3,5m, kuten kärryluokissakin.
Kainpolta saatavana valmiita kelkkanaruja kiinnikkeineen sekä yhdelle, että kahdelle koiralle!
Suositeltavaa on pehmustaa myöskin kelkan eturauta, koska silloin tällöin kelkka saattaa karata koiran jalkoihin 
ja toisaalta joillain koirilla on taipumusta käydä eturautaa näykkimässä jolloin kieli ja kylmä rauta eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä...  
Valmiita
pehmuisteita  Kainpolta

Molemmissa lajeissa on syytä käydä heti harrastuksen alkuvaiheessa läpi perusasiat jonkun kokeneemman kanssa,
koska  tärkeää olisi oppia ensin potkimaan, sekä hallitsemaan potkuvehje ilman koiraa,
jolloin on paljon helpompaa ja turvallisempaa sitten lähteä koiran kanssa liikenteeseen!